Mitä opin kuuden kuukauden tauosta valokuvauksesta ja sosiaalisesta mediasta?
Sisällys
Edellisestä oppaastani tai pidemmästä kirjoituksestani on vierähtänyt pitkä aika. Tässä lyhyt kertomus siitä, mitä opin, kun pidin yli kuuden kuukauden tauon valokuvauksesta ja sosiaalisesta mediasta.
Olen valokuvannut yli kymmenen vuotta ja käyttänyt sosiaalista mediaa kahdeksan viime vuoden ajan, joten ajattelin, että minun olisi varmaan aika pitää taukoa.
Tauko
Helmikuussa 2019 pidetyn, hyvin onnistuneen työpajamme jälkeen päätin vihdoin pitää tauon valokuvauksesta ja sosiaalisesta mediasta. Minulla ei ollut suunnitelmaa siitä, kuinka pitkäksi aikaa jään pois tai mitä teen sillä välin. Halusin vain tehdä jotain muuta. Olin väsynyt koko sosiaalisen median kierteeseen (julkaise, kommentoi, tykkää ja toista). Tärkein syy oli se, että kierre alkoi vaikuttaa ajatuksiini silloinkin, kun olin kuvaamassa. Sosiaalinen media ei ollut koskaan ollut syy siihen, että nautin valokuvaamisesta. Nyt se alkoi päinvastoin saada minut inhoamaan valokuvaamista. Myös se, miltä tuntui katsoa omia kuviani, huolestutti minua. En ollut nauttinut mistään, mitä olin tehnyt tai kuvannut muutamaan vuoteen.
Aloitin kokeilun poistamalla puhelimesta kaikki sosiaalisen median sovellukset ja kirjautumalla ulos kaikista palveluista. Ensimmäinen viikko oli helppo, enkä katunut päätöstäni lainkaan. Välillä huomasin tarttuvani puhelimeen ja tajusin toimivani pelkästä tottumuksesta: etsin käsiini sovelluksia, joita ei enää ollut. Muutaman päivän jälkeen huomasin sen jo ennen kuin edes otin puhelimen käteen.
Inspiraation seuraaminen
Kokeilulla tavoittelin vain yhtä: halusin seurata omaa inspiraatiotani. Halusin tehdä mitä tahansa, mikä veti minua puoleensa, ja selvittää, oliko se jotain, mitä halusin tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Sen myötä luin ja opiskelin paljon itsensä kehittämisestä, tavoista ja elämästä ylipäätään. Aiheeseen syventyessäni aloin tehdä muistiinpanoja ja kirjata ylös lainauksia lukemistani kirjoista. En tavoitellut sillä mitään. Koko opiskelu oli vain tapa oppia tuntemaan itseäni ja selvittää, mihin inspiraationi voisi minut viedä. Kun kirjoitin tämän, en vielä tiennyt, mitä tekisin yli 50 sivun muistiinpanoilla ja lempikirjojeni käännöksillä. Ajattelin, että saattaisin kirjoittaa niistä joskus.
Tauon aikana minulla oli yksi kuvaustoimeksianto, ja tein kaksi merkittävää kuvien lisensointisopimusta, joten minun ei tarvinnut murehtia rahasta. Sanoin itselleni yhä uudelleen, että jos asiat menevät pieleen, voin aina mennä töihin jollekulle toiselle. En välittäisi siitä, mitä muut minusta ajattelisivat.
Mikä palasi
Tapahtuiko siis suuria läpimurtoja? Ei, mutta kun olin ollut viisi tai kuusi kuukautta ottamatta yhtään valokuvaa, aloin taas tuntea hiljaista vetoa valokuvaamiseen. Avasin Lightroomin pitkästä aikaa käydäkseni läpi vanhoja töitäni, eikä se tuntunut vastenmieliseltä. Se oli minulle iso asia. Jonkin ajan päästä aloin vähitellen ottaa sosiaalista mediaa takaisin elämääni. Puhelimessani ei edelleenkään ole yhtään sosiaalisen median sovellusta. Käytän iPadia, jos haluan jakaa kuvia tai kommentoida jotain Instagramissa. Suurin ero aikaan ennen kokeilua on, etten käytä sosiaalista mediaa yhtä paljon kuin ennen, eikä minun tarvitse tarkistaa sitä pakonomaisesti. Keskittymiskykyni on kehittynyt paljon, ja pysyn nykyhetkessä paljon useammin kuin ennen. Tiedän, että sen säilyttäminen vaatii aina työtä.
Mitä opin
- Jos tavoitteeni on inspiroida muita, minun täytyy ensin tuntea inspiraatiota itse, jotta voin välittää sen eteenpäin.
- Tauko sosiaalisesta mediasta ei välttämättä ole avain inspiraation palauttamiseen, mutta se voi auttaa löytämään sisäisen inspiraation, jos olet juuttunut liikaa “kierteeseen”.
- Valokuvaus on minulle ulkona vietettyä aikaa ja sisäisen inspiraation tuntemista, ei ulkoisen hyväksynnän hakemista.
- Minun ei tarvitse viettää aikaa sosiaalisessa mediassa, kun minulla ei ole mitään jaettavaa. Ei pelkoa siitä, että jään jostain paitsi.
- Jos tunnen halua jakaa jotain sosiaalisessa mediassa, vaikka minulla ei olisi mitään jaettavaa, en enää tee sitä.
- Kun olen kuvaamassa, en enää koko ajan ajattele muita valokuvaajia enkä vertaa itseäni heihin.
- Jos työni ei saa sitä huomiota, jota odotin, en välitä siitä, kunhan nautin työstä itse.
Mitä seuraavaksi
Mitä siis seuraavaksi? Juuri nyt haluan vain nauttia valokuvaamisesta ja jakaa töitäni silloin, kun tunnen siihen innostusta. Kun aloitin kokeilun, minulla ei ollut lainkaan inspiraatiota valokuvaamiseen. Nyt inspiraationi on kasvanut päivä päivältä, ja olen siitä iloinen. Teen tulevaisuudessa uusia töitä ja projekteja.
Jos sinusta tuntuu, että tarvitset suunnanmuutosta, voit kokeilla samaa. Jo vapautuva aika voi tehdä siitä kokeilun arvoisen.
Mikään blogikirjoitukseni ei ole valmis ilman kuvaa, joten tässä näkymä Lofooteilta vuodelta 2017. Myrskyinen tuuli ja näkymät silmänkantamattomiin.
“Pahin vihollisesi ei voi vahingoittaa sinua niin paljon kuin omat vartioimattomat ajatuksesi.”
- Buddha