Kuvan tarina: Underneath the Surface

  • 3 min lukuaika
Vihreät revontulet tumman järven yllä, ja vedenpinnan alla näkyy upoksissa oleva tukki
Sisällys

Yritän jatkuvasti kehittää uusia ideoita ja tapoja nähdä. Halusin tehdä jotain erilaista: kokeilla, mitä kaikkea kamerallani voi tallentaa, ja näyttää, miten luonto on jatkuvassa muutoksessa.

Halusin lähteä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kuvata muutoksen tunnetta. Teoksen halusin liittää juuriini ja antaa suomalaisen kirjallisuuden, Kalevalan, ohjata visuaalista ilmettä: myyttistä muodonmuutosta, luontoa, valoa ja pimeyttä. Tästä sai alkunsa valokuvateokseni Underneath The Surface.

Pakkasin varusteeni ja suuntasin Pohjois-Suomeen tietämättä, miten saisin idean toteutettua. Helppoa se ei ollut. Projektista tuli raskas: kärsin unettomuudesta, ja Lapin kylmyys oli armoton. Vietin tunteja jäätävässä vedessä. Yritin, epäonnistuin ja yritin seuraavana päivänä uudelleen.

Sitten tuli se hetki. Kaikkien yritysten jälkeen sain vihdoin kuvan, jota tavoittelin. Istuin jäisessä vedessä ja katselin revontulia, ja tunsin voimakasta yhteyttä ja muutosta. Aika tuntui pysähtyvän. Olin läsnä jokaisen sekunnin.

Usein raapaisemme vain asioiden pintaa. Silti kannattaa jatkaa ja yrittää, vaikka kompastelisi monta kertaa, sillä juuri sitä onnistuminen vaatii.

Teos yhdistää luonnon ja Kalevalan myyttiset tarinat. Kuvassa nämä kaksi maailmaa kohtaavat: jatkuvasti muuttuva luonto ja ikivanhat tarinat. Opin prosessin aikana paljon itsestäni ja siitä, mitä voi löytää, kun koettelee omia rajojaan. Alempana on kulissien takaa kuvattu video ja kertomus siitä, miten kuva syntyi.

Mitä Underneath the Surface -kuvan ottaminen vaati?

Idea oli mielessäni selvänä, kun kuulin, että Lapissa voisi päästä kokeilemaan vedenalaiskoteloa. Matkan alkaessa olin sekä hermostunut että innoissani. Toivoin, että tähdet ja valot asettuisivat kohdalleen ja unelma toteutuisi. Alla kerron vähän siitä, mitä Underneath The Surface -teoksen kuvaaminen vaati.

Testausta ja paikkojen etsimistä

Käytin vedenalaiskoteloa ensimmäistä kertaa, joten aluksi piti testata sitä ja katsoa, löytäisinkö revontulten kanssa jotain kiinnostavaa.

Kun menin testaamaan välineitä, kävi selväksi, ettei tästä tulisi helppoa. Tuulisella säällä pohjan liete ja hiekka liikkuivat järvessä, joten vain tyynenä yönä minulla olisi mahdollisuus onnistua.

Ensimmäinen yritys

Kun revontulia oli luvassa, suuntasimme pienelle järvelle, jota olimme tutkineet päivänvalossa. Tuuli hieman, joten vesi oli sameaa, enkä saanut yötaivasta kuvattua ilman pilviä. Seisoin vedessä ja yritin yhä uudelleen, mutta lopulta pilvet peittivät koko taivaan. Lopputulos jätti katkeran mielen, vaikka itse tekeminen oli jännittävää.

Oltuani kolme tuntia kylmässä vedessä päätin lopettaa illan ja palasin rantaan. Seuraavana päivänä, kun olimme jo lähteneet paikalta, kuulimme, että taivaalla oli ollut voimakkaat revontulet.

Miten otin kuvan?

Pinnan yläpuoli

Aiemmat epäonnistumiset painoivat vielä mieltäni, kun menin veteen. Noin 30 minuutin kuluttua taivas syttyi hetkeksi revontulten juovista. Sitä hetkeä en unohda.

Tiesin, ettei minulla ollut paljon aikaa, joten käänsin kameran nopeasti ylöspäin ja tallensin oikukkaat revontulet järven pinnan yläpuolelta. Jätin kolmanneksen kuvasta veden alle, koska tiesin, että sen osan joutuisin kuvaamaan pidemmällä valotuksella.

ASETUKSET

ISO 4000, 14 mm, 10 s, f/2,8

Pinnan alapuoli

Kuvasin pinnan alla olevan tukin kallistamalla kameraa varovasti alaspäin, jotta pohjan hiekkakerros ei sekoittuisi. Etsin tukin salaman avulla ja tarkensin sen valossa etualaan, jotta valmiiseen teokseen tulisi enemmän syvyyttä. Sitten jätin kameran valottamaan vedenalaista osaa muutamaksi minuutiksi, jotta valoa olisi tarpeeksi lopullisen kuvan työstämiseen.

ASETUKSET

ISO 8000, 14 mm, f/2,8, 250 s.

Vietin seuraavat kolme tuntia vuoroin vedessä, vuoroin sen ulkopuolella ja yritin tallentaa lisää noita oikukkaita valoja. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä horisontista saapunut pilvikerros peitti revontulet.

Miten käsittelin kuvan?

Ohjelmat

Adobe Lightroom Classic CC & Adobe Photoshop CC

Kun palasin tietokoneeni ääreen, olin iloinen nähdessäni, että olin saanut haluamani kuvat. Käsittely oli suoraviivaista, koska tiesin, että minulla oli tarvittavat otokset kahden valotuksen yhdistämiseen.

  • Ensin käsittelin kuvat erikseen ja yritin saada niiden värit vastaamaan toisiaan. Kun olin tyytyväinen, avasin molemmat kuvat Photoshopissa ja yhdistin ne. Jouduin käyttämään Warp-työkalua, jotta saumasta tuli täydellinen. Maskaus oli helppoa, koska olin ottanut kuvat sitä silmällä pitäen.
  • Kun olin tyytyväinen yhdistelmään, avasin kuvan Lightroomissa ja kavensin sitä Transform-osion säädöillä.
  • Lopuksi viimeistelin kuvan ilmeen EPIC Preset -presetillä (Night - Space-X).

Alla on video, jonka teimme Nikonille. Siinä on mukana tämä kuva ja muutama muu. Tästä videolinkistä pääset suoraan kohtaan, jossa puhutaan tästä kuvasta.

Kuvia kulissien takaa

Prosessin dokumentointia maastossa.

Video ladataan palvelusta YouTube vasta toistettaessa. Avaa palvelussa YouTube