Viisi yleistä virhettä revontulien kuvaamisessa ja miten korjaat ne
Sisällys
Minulle revontulten alla seisominen on aina vaikuttava kokemus. Niiden tallentaminen kuvaan on kokonaan toinen asia.
Seisot tuntikausia pakkasessa. Taivas näyttää paljain silmin uskomattomalta. Kun sitten katsot kameran näyttöä, tulos on pettymys. Tähdet ovat epätarkkoja viiruja. Revontulet ovat muodoton vihreä läiskä. Tai koko kuva on pilkkopimeä. Jos haluat opetella perusteet, lue aiempi oppaani revontulien kuvaamisesta.
Olen kuvannut arktista yötaivasta tuhansia tunteja. Olen tehnyt nämä virheet itse monta kertaa, joten sinun ei tarvitse.
Tässä on viisi yleistä virhettä, joihin olen itse törmännyt revontulia kuvatessani, ja korjaukset, joita käytän maastossa. Alla olevat valokuvat näyttävät, miten tarkennus, valotusaika, valotus, sommittelu ja värit voivat muuttaa lopputulosta.
1. Äärettömyystarkennuksen ansa
Yleisin syy epätarkkoihin yökuviin on pieleen mennyt tarkennus. Moni aloittelija kääntää objektiivin vain äärettömyysmerkkiin (∞) ja toivoo parasta. Useimmissa nykyaikaisissa objektiiveissa todellinen äärettömyystarkennus on hieman ennen merkkiä. Jos käännät tarkennusrenkaan ääriasentoon asti, tähdet näyttävät sumeilta lumipalloilta. Korjaus: älä luota objektiivin merkintään. Vaihda käsitarkennukseen. Kytke Live View päälle ja suurenna näkymä kirkkaimpaan tähteen, jonka löydät. Kierrä tarkennusrengasta varovasti, kunnes tähti on pieni ja terävä piste.
Kun tarkennus on kohdallaan, teippaa tarkennusrengas paikalleen gaffer-teipillä. Silloin et siirrä sitä vahingossa pimeässä.
2. Korkean ISO-arvon pelkääminen
Meille opetetaan usein, että ISO kannattaa pitää matalana kohinan välttämiseksi. Yrität siis kuvata arvoilla ISO 400 tai 800. Ongelma on se, että saadaksesi riittävän kirkkaan valotuksen sinun on pidettävä suljin auki 20 tai 30 sekuntia. Silloin revontulten kauniit, tanssivat pylväät muuttuvat sameaksi vihreäksi keitoksi. Liike sulautuu yhteen.
Korjaus. Terävä ja hieman rakeinen kuva on parempi kuin puhdas mutta epätarkka.
- Aloita arvolla ISO 1600 tai ISO 3200.
- Pidä valotusaika lyhyempänä (2–10 sekuntia), jotta revontulten rakenne pysähtyy kuvaan.
Kohinan voi korjata jälkikäsittelyssä. Liike-epätarkkuutta ei voi.
3. Sommittelun unohtaminen
Kun revontulet ilmestyvät, iskee paniikki. Suuntaat kameran vihreälle taivaalle ja laukaiset. Värit voivat olla vaikuttavia, mutta pelkkä taivas on harvoin kiinnostava kuva. Siitä puuttuu mittakaava. Ilman etualaa katsojalla ei ole mitään, mihin suhteuttaa näkymää.
Korjaus. Ajattele revontulia taustana, älä pääaiheena. Etsi puu, mökki, heijastus järvestä tai vaikka ihmisen siluetti. Käytä laajakulmaobjektiivia (14–24 mm) ja laskeudu lähelle maata, jotta etuala nousee esiin.
4. Alivalotettu histogrammi
Pimeässä kameran näyttö vaikuttaa todella kirkkaalta. Kuva, joka näyttää keskellä yötä kameran näytöllä täydelliseltä, on seuraavana päivänä tietokoneella usein lähes musta.
Korjaus. Lakkaa katsomasta kuvan esikatselua. Katso histogrammia. Histogrammin vuoren pitäisi irrota vasemmasta reunasta. Jos data on painunut vasenta reunaa vasten, varjot ovat leikkautuneet eikä niitä saa enää takaisin. Valota oikealle hieman enemmän kuin luulet tarvitsevasi.
5. Liian vihreäksi käsitellyt revontulet
Olemme kaikki nähneet niitä: radioaktiivisen neonvihreitä revontulikuvia.
RAW-tiedostoja käsitellessä on houkuttelevaa vetää Saturation-säädin arvoon +100. Silloin revontulten luonnollinen, mystinen hehku muuttuu räikeän ja keinotekoisen näköiseksi vihreäksi.
Korjaus. Ole hienovarainen.
- Käytä koko kuvaan vaikuttavan Saturation-säätimen sijaan Vibrance-säädintä.
- Säädä valkotasapainoa huolella. Jos kuva on liian lämmin, vihreä näyttää samealta. Hieman viileämpi valkotasapaino (3500 K–4000 K) saa revontulet usein erottumaan luonnollisesti syvänsinistä taivasta vasten.
- Hallitse kirkkaita sävyjä. Revontulten ydin on usein kirkas. Laske Highlights-säädintä hieman, niin revontuliverhojen rakenne palautuu.
Kylläisyyden nostamisen sijaan tasapainota sävyjä hienovaraisesti. Käyn koko värityöskentelyni läpi artikkelissa elokuvamaisesta värimäärittelystä.
Revontulikuvien käsittelyyn keskittyvässä artikkelissa Näin käsittelet revontulikuvat pilaamatta tunnelmaa käyn läpi kolmivaiheisen työnkulkuni.
Lopuksi
Yökuvaus on enimmäkseen kärsivällisyyttä.
Seisot kylmässä. Tulee pilvisiä öitä. Mutta kun taivas lopulta selkenee ja revontulet tanssivat, nämä asetukset ovat hallussasi etkä joudu hapuilemaan kameran kanssa. Voit keskittyä itse kuvaamiseen. Revontulet vaativat selkeän taivaan, mutta älä jää sisälle, kun sää muuttuu pilviseksi tai usvaiseksi. Silloin voi kuvata aivan toisenlaisia, tunnelmallisia kuvia. Lue oppaani sumun ja usvan kuvaamisesta.
Usein kysyttyä revontulien kuvaamisesta
Mikä on paras objektiivi revontulien kuvaamiseen? Tarvitset valovoimaisen laajakulmaobjektiivin. 14 mm:n tai 24 mm:n objektiivi, jonka aukko on f/2,8 (tai f/1,4), on ihanteellinen. Laaja kuvakulma tallentaa avaran maiseman, ja suuri aukko päästää sisään enemmän valoa.
Voiko revontulia kuvata, kun kuu on taivaalla? Voi, ja usein kannattaakin. Moni valokuvaaja jää täysikuun aikaan kotiin, mikä on virhe. Kirkas kuu voi haalistaa himmeät revontulet, mutta neljännes- tai puolikuu on täydellinen. Se valaisee etualan luonnollisesti, joten maisema ei jää pilkkopimeäksi siluetiksi taivasta vasten.
Lue seuraavaksi
Revontulien kuvaaminen: kameran asetukset
Revontulien kuvausasetukset kameralle ja puhelimelle sekä vinkit tarkentamiseen pimeässä, selkeän yön suunnitteluun ja nopeisiin tai himmeisiin revontuliin.
Elokuvamaiset värit Lightroomissa: tunnelman luominen
Miten käytän Lightroomin Color Grading -työkaluja, viileitä varjoja ja ripausta lämmintä valoa tunnelman rakentamiseen maisemakuviin. Esimerkkeinä omat kuvani.
Näin käsittelen revontulikuvat tunnelmaa pilaamatta
Kun käsittelen revontulikuvia, yritän säilyttää muistamani kylmyyden ja pimeyden. Kerron, miten käsittelen värit, valon ja kohinan Lightroomissa.