Elokuvamaiset värit Lightroomissa: tunnelman luominen

  • 3 min lukuaika
Ihminen pienessä veneessä tyynellä, usvaisella järvellä. Taustalla mökki paljaiden puiden keskellä häipyy pimeään.
Sisällys

RAW-kuva näyttää joskus paljon tasaisemmalta kuin muistan maiseman kuvaushetkeltä. Se ei välttämättä välitä kylmää tuulta, yön hiljaisuutta tai horisontin viimeistä valoa. Kuvankäsittelyssä yritän tuoda esiin niitä sävyjä, jotka itse huomasin paikan päällä.

Kun käsittelen värejä, mietin ensin, mitä haluan kuvassa korostaa. Seuraavissa esimerkeissä näytän Lightroom-asetuksia, joita käytän elokuvamaisessa värikäsittelyssä, ja kerron, miksi olen valinnut juuri nämä sävyt.

Väri on muutakin kuin estetiikkaa

Elokuvantekijät ohjaavat katsojan tunteita tietyillä väripaleteilla. Kylmä, sininen kohtaus viestii yksinäisyydestä tai rauhasta. Lämmin, kultainen kohtaus kertoo turvasta tai nostalgiasta. Maisemakuvaus toimii samalla tavalla. Kun valitset värit harkiten, hallitset kuvan tunnelmaa.

Lähden aina liikkeelle tunteesta, joka paikassa oli vallitseva. Jos seisoin Lapin purevassa pakkasessa, neutraali valkotasapaino latistaa kokemuksen. Annan sinisille sävyille tilaa, jotta katsoja tuntee saman kylmyyden.

Viileät sävyt välittävät fyysisen kylmyyden tunteen.

Viileät sävyt luovat tilaa

Asun Pohjois-Euroopassa, ja viileä valo määrittää työtäni. Psykologisesti sininen luo etäisyyttä, tilaa ja hiljaisuutta. Kiinnitän tarkasti huomiota siihen, millaista sinistä käytän.

  • Syaani ja turkoosi (Aqua) ~ Nämä sävyt tuntuvat unenomaisilta ja mystisiltä. Käytän niitä usein lumen kirkkaissa sävyissä tai keskisävyissä. Siirrän lisäksi Blue Hue -säädintä usein hieman kohti Aquaa (noin -10 … -15), jotta kuva irtoaa todellisuudesta.
  • Syvä tummansininen ~ Tämä tuntuu rauhalliselta ja vakavalta. Se kuuluu varjoihin ja yötaivaalle.

Kun siirrät sinisiä sävyjä hienovaraisesti HSL-paneelissa (Hue, Saturation, Luminance eli sävy, värikylläisyys ja kirkkaus), kuvan luonne muuttuu kokonaan. Pieni siirto sinisen sävyssä kohti syaania voi tehdä kylmästä näkymästä unenomaisen, kun taas tummansinistä kohti viety sävy tekee siitä raskaamman ja maadoittuneemman.

Värikäsittely on tietysti paljon helpompaa, kun valo on jo valmiiksi täydellinen. Siksi kuvaan mieluiten auringonlaskun jälkeisinä hiljaisina hetkinä. Lue lisää siitä, miten ajattelen valoa, kirjoituksesta Miksi lakkasin jahtaamasta kultaista tuntia.

Kuvan tunnelmaa voi muuttaa Lightroomin Color Grading -paneelissa.

Lämpö tuo syvyyttä

Pelkästään sinisävyinen kuva voi helposti tuntua lattealta. Syvyyden luomiseen käytän vastavärien periaatetta. Väriympyrässä sininen on oranssin vastapäätä. Kun näkymä on 90-prosenttisesti viileä ja sininen, etsin siihen ripauksen lämpöä.

  • Katuvalo kaukana.
  • Auringon viimeinen hehku.
  • Mökin valaistut ikkunat.

Tuo pieni lämmin elementti saa sinisen tuntumaan vertailussa kylmemmältä, ja silmä saa selkeän kohdan, johon pysähtyä.

Pieni määrä lämmintä valoa luo kuvaan katseen kiintopisteen ja tasapainottaa viileitä varjoja.

Vaihe vaiheelta: varjot ja kirkkaat sävyt erilleen

Päätyökaluni tähän on Lightroomin Color Grading -paneeli (aiemmin Split Toning). Koko kuvan värikylläisyyden nostaminen saa kuvan usein näyttämään digitaaliselta. Kun sävyt erotetaan toisistaan, tulos on puhtaampi ja maalauksellisempi. Teen tämän yleensä hienovaraisesti.

  • Varjot (Shadows) ~ Lisään varjoihin viileän sävyn (sininen tai sinivihreä). Kokeile asettaa Hue-arvoksi 210–220 (syvä sininen) ja pidä Saturation matalana (noin 10–15). Tämä jäljittelee sitä, miten luonnossa varjot heijastavat sinistä taivasta.
  • Kirkkaat sävyt (Highlights) ~ Lisää lämmin sävy. Aseta Hue-arvoksi 35–45 (lämmin oranssi) ja Saturation hillitysti (5–10).

Tämä erottelu kokoaa luonnon sekavat värit yhtenäiseksi paletiksi. Jos haluat tallentaa mieleisesi värikäsittelyn uudelleen käytettäväksi profiiliksi, kirjoitus Näin teet väriprofiilin Camera Raw’ssa ja käytät sitä Lightroomissa näyttää, miten se tehdään.

Oman värimaailman löytäminen

Väri on kieli. Ajan myötä huomaat hakeutuvasi tiettyjen sävyjen pariin. Jotkut valokuvaajat suosivat syviä metsänvihreitä ja tunnelmallisia maanläheisiä sävyjä. Toiset pitävät auringonnousun pastellisävyisestä vaaleanpunaisesta. Olen löytänyt oman ääneni pohjoisen viileistä, hiljaisista sävyistä. Kun tunnistat portfoliostasi toistuvat värit, oma taiteellinen identiteettisi selkeytyy.

Johdonmukainen värikäsittely auttaa rakentamaan portfolioon tunnistettavan tyylin.

Lopuksi

Värikäsittely vahvistaa tunnetta, joka näkymässä on jo valmiiksi. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun kuvat tulostetaan suuriksi. Juuri hienovaraiset värivalinnat saavat valokuvan pitämään katseen otteessaan myös läheltä katsottuna. Kun viet valkotasapainon pois “oikeasta”, kuva tulee usein lähemmäs totuutta. Tavoitteena on välittää hetken tunne, ei pelkkää dataa.

Usein kysyttyä elokuvamaisesta maisemakuvauksesta

Mikä on paras valkotasapaino elokuvamaiseen kuvaan? Yhtä “oikeaa” asetusta ei ole. Tunnelmalliseen, elokuvamaiseen ilmeeseen kannattaa kuitenkin kokeilla hieman viileämpää valkotasapainoa (matalampi Kelvin-arvo, esim. 4 500 K – 5 000 K), joka korostaa tunnelmaa erityisesti sinisen hetken kuvissa.

Tarvitsenko Photoshopia värikäsittelyyn? En. Lightroomin Color Grading -värikiekot ja HSL-paneeli riittävät 95 prosenttiin maisemakuvien käsittelystä. Photoshop on hyödyllinen vaativampaan maskaukseen ja tarkkaan värien erotteluun.